Puolan sankarit

Menimme viimeisenä päivänä Krakovaan shoppailemaan. Juuso osti uuden paidan koska vanha oli hiessä. Krakovassa kävimme myös juutalaiskorttelissa. Shoppailupäivän jälkeen lähdimme kohti lentokenttää ja kotia Suomessa. Blogiryhmämme lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä kotia kohti Ainon isän kyydillä, lukuunottamatta Eeroa, joka meni kotiinsa muilla kyydeillä.

Viidentenä päivänä Aino oli mukana, kun vaelsimmi Morski Okoon ja tippu kivi luolaan. Tippukivi luolassa oli helvetin kylmä. (Tippukiviluola on yhdyssana, vitun idiootti t Aino) Tippukiviluolasta tultuamme matkustimme linja-autolla Morskie Okoon. Morskie Okoon lähti blogiryhmästämme kaikki tällä kertaa. Matka oli loivaa mäkeä ylöspäin, joten kaikille se oli mukava kokemus. Osa meni ylös hevoskyydillä ja osa tuli alas hevoskyydillä, mutta meidän blogiryhmästämme Juuso, Eero ja Aino kävelivät koko matkan. Lähdimme vielä illalla syömään ulos ja viettämään viimeistä iltaamme Zakopanessa.

Aino ei ainakaan ollut siellä mukana. Lähdimme aikaisin aamulla ja aino jäi kotiin. Inka kääntyi takaisin toisen retkimajan kohdalla. Pojat kävivät ristillä, jonne senja kielsi heitä menemästä, muuten kuin omalla vastuullan, sillä paikka oli kuuluisa siitä, että siellä oli kuollut ihmisiä. Se ei kuitenkaan poikia haitannut, sillä olimmehan edeltävänäkin päivänä ollut paikassa, joka oli kuuluisa siellä kuolleiden ihmisten määrästä (Auschwitz-Birkenau).

Kolmantena päivänä kävimme suolakaivoksessa ja Auzchwicissa. Heräsimme ajoissa, koska muuten olisimme joutuneet jäämään hotellille. Matkustimme bussilla pari tuntia ja yritimme nukkua, mutta bussissa oli liian kova ääni. Menimme ensiksi suolakaivokselle, jossa menimme yli sadan metrin syvyyteen. Kerrankin Aino oli matkassa mukana

Pitkä vaellus Aamulla herätys oli kello 7:00. Osa ryhmästämme myöhästyi lähdöstä silti, vaikka he heräsivätkin ajoissa. Opettajat eivät pitäneet siitä, mutta antoivat anteeksi lopulta. Tämän aamuisen episodin jälkeen lähdimme vaeltamaan huipulle, toki neljä jäi matkasta pois, koska olivat sairaita. Alku matkasta Juusoa alkoi harmittamaan, koska hän ei saanut johtaa ryhmää, vaan joutui kulkemaan perällä, koska hänellä oli liian kova vauhti. Juuso ei tästä kuitenkaan lannistunut, koska hän tiesi, että pääsee juoksemaan loppumatkan huipulle, jota hän oli odottanut koko aamun ajan. Inka lähti vaeltamaan positiivisilla mielin, koska silloin paistoi aurinko ja oli luvattu kaunis päivä. Inka vaelsi matkan Idan kanssa, koska he ovat hyviä ystäviä. Inka otti kaikista paljon kuvia, koska hänellä oli hyvä kamera. Aino oli kipeä, joten hän ei lähtenyt vaeltamaan vuorille. Hän meni sen sijaan Annan kanssa käymään näköalapaikalla, josta näki vuoret todella hyvin. Lisäksi he menivät Annan ka...

Matkamme alkoi hyvin aikaisellä herätyksellä (siis Ainon mielestä aikasella) noin kello 5.00. Mutta tämä ei meitä lannistanut, koska tiesimme matkamme Puolaan alkavan. Mahtava ryhmämme saapui lentokentälle Juuson isän kyydillä, paitsi Eero joka tuli omalla kyydillää.:) Lentomme lähti 8.40 ja olimme perillä noin 10.50. Ajoimme bussilla kolmen kruunun kanionille, jossa vaelsimme vuoren huipulle. Matkan varrella otimme kasveista kuvia ja ihailimme kaunista luontoa. Kanjonilta pois päästyämme matkamme jatkui kohti KFC:tä. Sieltä menimme hotellille, jossa jaoimme huoneet. Sen jälkeen lähdimme ruokaostoksille, jotta saisimme seuraavan päivän vaellukselle tarvittavat eväät. Illemmalla lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kävimme kiertelemässä paikkoja ja ottamassa kuvia.  Illalla kävimme nukkumaan, jotta olisimme seuraavana päivänä virkeitä ja jaksaisimme vaeltaa Puolan vuoristossa.